Kaunis kesä houkuttelee polkemaan! Julkaisimme toukokuun Nette-lehdessämme artikkelin, jossa retkipyöräilijä Taina Renkonen kertoo intohimostaan. Poimi tästä vaikka vinkit oman, uuden harrastuksen aloittamiseen!
”Pyöräilyharrastus tuli elämääni salakavalasti, kun sain vuosia sitten kesätyön, jonne oli kotoa matkaa 17 kilometriä. Ajokorttia ei ollut, joten aloin pyöräillä. Pyörästä tuli minulle kulkuväline, minne ikinä menenkin. Ajokorttia ei ole vieläkään.
Myöhemmin aloin harrastaa retkipyöräilyä eli tehdä lomamatkoja ja retkiä pyörällä. Monena perjantaina pakkasin tavarat reppuun, pyöräilin laivaan ja lähdin Viroon viikonloppuseikkailulle.
Ei tarvitse olla kahden tonnin superpyörää ja maajoukkueurheilijan kuntoa, jotta voi lähteä pyöräretkelle. Suurin osa harrastajista on tavallisia ihmisiä, joilla on vain unelma matkailla pyörällä.
Kunto kohoaa polkiessa.
Pyöräilen itse edelleen 12-vuotiaalla hybridipyörälläni, jonka ostin työmatkoja varten. Hybridipyörä on maasto- ja maantiepyörän yhdistelmä. Olen viettänyt pyörän kanssa niin paljon aikaa, että se on oikeastaan jo matkaseuralainen. Siksi olen antanut sille nimeksi Roxy. Nykyään pakkaan retkitavarat pyörälaukkuihin, jotka ovat Roxyssa kiinni.
Laukkuihin mahtuu kaikki tarvittava: ultrakevyt riippumatto, makuupussi, hyttysverkko, katosmainen kangas suojaamaan yöpaikkaa, ensiapupakkaus, hyönteiskarkote, otsalamppu, pyöränkorjausvälineet, säänmukaisia ajo- ja leiriytymisvaatteita sekä yksi vaatekerta kaupunkielämää varten.
Alussa yövyin retkilläni hostelleissa ja majataloissa, mutta kun kerran vietin yön ulkona riippumatossa, hurahdin. Kuinka siistiä – ja jännää – oli nukkua luonnossa! Kun sulki silmänsä, kuuli ympärillään rasahduksia ja mietti, että mikähän eläin siellä liikkuu.
Mitään ikävää ei ole koskaan sattunut, mutta laitan aina varmuudeksi WhatsAppilla koordinaatit yöpymispaikastani äidille tai jollekin läheiselle.
”Minua viehättää omien rajojeni kokeilu. Olen harrastanut myös roller derbyä ja thainyrkkeilyä. Kun uskaltaa ylittää omat rajat, saa itseluottamusta, että selviää erilaisista tilanteista.”
Koulutukseltani olen kulttuurimaantieteilijä. Minulla on halu nähdä ja tutkia maailmaa, myös pyöräilyn kautta. Pidemmillä retkillä nukun usein
kolme yötä ulkona ja välissä yhden yön majoituksessa, jotta saan pestyä pyykkiä ja ladattua puhelinta. Jos yövyn sisällä pidempään, tulee jo kaipuu takaisin luontoon.
Sitä paitsi, kun nukkuu valtaosan matkasta ulkona, ei tarvitse isoa matkabudjettia. Leiriytyäkseen pitää vain löytää kaksi sopivaa puuta.
”Vapauden tunne on mahtava.”
Riippumatto on siitä hyvä, että se ei jätä jälkiä maahan. Lisäksi se kiinnitetään treehugger-nauhoilla, jotka eivät vahingoita puunrunkoa.
Minulle on tyypillistä olla reissussa yksin, mutta majoituksen kautta tapaa muita retkipyöräilijöitä. Hyödynnän Warmshowers-verkostoa, jonka nettisivujen kautta voi etsiä paikallisia majoittajia. Se on ikään kuin couch surfingia, mutta retkipyöräilijöille.
Esimerkiksi Tartossa majoituin retkipyöräilijän luona, joka oli pyöräillyt jokaisessa maanosassa ja ollut kolmen vuoden pyöräretkellä. Hänen tarinoitaan oli huikeaa kuunnella.
Retkipyöräilen kolmena vuodenaikana: keväällä, kesällä ja syksyllä. Valtaosa kesistä menee pyörän selässä. Viime kesänä olin kuusi viikkoa Baltiassa.
”En tee koskaan tarkkaa matkasuunnitelmaa. Päätän, mihin ilmansuuntaan lähden, ja milloin voisin palata takaisin.”
Jätän paljon improvisoinnin varaan, sillä haluan elää hetkessä ja löytää omat polkuni.
Poljen päivässä yleensä 70–100 kilometriä. Omin lihasvoimin liikkuminen on siistiä, mutta en koe sitä urheiluna. Se on enemmänkin sielunhoitoa.
Retkipyöräily on täydellistä vastapainoa työmaailmalle, jossa on kiire ja kalenteri täynnä aikatauluja. Reissussa elämä pyörii perusasioiden ympärillä: missä nukun, mistä saan ruokaa, missä voin ladata puhelinta ja varavirtalähteitä. Kotona kaikki tuo on aika itsestään selvää.
Ja se on hauska seikka, että pyöräreissulla kaikki ruoka maistuu aivan sairaan hyvälle – tomaattipussikeittokin.
Haaveilen pyöräretkestä Euroopan ympäri, Pohjoismaiden läpi ja yöpymisestä Lapin erämaissa. Pohjoismaat-retkelle piti lähteä tulevana kesänä, mutta nyt on todennäköisesti luvassa kotimaanmatkailua. Retkipyöräilyn avulla olen onneksi oppinut, että ei tarvitse lähteä toiselle puolelle maailmaa kokeakseen elämyksiä.
Retkipyöräily on yhtä ihanaa 24/7-elämystä. Saan haistaa tuoksuja, nähdä kauniita maisemia, poiketa kiinnostavissa paikoissa, tuntea ihanat ja kamalat sääolosuhteet ja dipata pitkän päivän jälkeen järveen. En odota pääsyä paikasta a paikkaan b – olen koko ajan perillä.”
Teksti: Ella Pesonen
Kuvat: Heli Blåfield
