Ensimmäisenä autosta astuessa haistaa meren ja kuulee linnut. Pääskyset lentävät tänään matalalla, kauempaa kuuluu merilintujen ääni. Ranta on karua: kiviä, kiviä, loputtomasti kiviä. Niiden välissä kasvaa matalaa katajaa ja varpuja.
Kalle’s Inn sijaitsee Raippaluodon Klobbskatissa, Merenkurkun kapeimmassa kohdassa.
Tätä lännemmäs ei Manner-Suomessa autolla pääse.
Holmön saari Ruotsin puolella on 35 kilometrin päässä. Luoteessa Uumajan satamaan on vain 48 kilometrin matka. Mutta kylläpä rannassa tuulee!
”Tänäänhän on tyyntä”, naurahtaa Freddi Skott, Kalle’s Innin toimitusjohtaja, joka näyttää merikarhulta mutta paljastuu ekonomiksi.
Viime keväänä Skott sai mieluisan puhelun. Kalle’s Inn oli valittu Vuoden Kotimaan Matkailuyritykseksi. Ammattilaisraati perusteli valintaansa muun muassa yrityksen rohkealla uudistumisella ja pioneerihengellä – kansainvälisille matkailijoille ympärivuotisia elämyksiä tarjoavia yrityksiä on rannikolla vähän. Ja tietysti raati mainitsi lasiprismat. Ryhmien lisäksi ne tuovat paikalle nyt myös yksittäisiä matkailijoita.
Tropiikin kautta takaisin
Kalle’s Innin perusti Bengt Ekman vuonna 1986. Raippaluotoon kuljettiin tuolloin lossilla, ja tie oli niin huonossa kunnossa, että joskus perille pääsi vain nelivedolla. Skott oli rakennusvaiheessa mukana ja ajatteli, että hullun hommaa. Hnen tiensä Merenkurkkuun kulki mutkan kautta. Aikansa isoja rakennusprojekteja vedettyään Skott päätti kymmenkunta vuotta sitten ottaa aikalisän ja toteuttaa haaveensa ryhtyä hotelliyrittäjäksi. Paikka löytyi Thaimaasta.
Tooppinen ilmasto miellytti ja bisnes sujui hyvin, mutta maan epävakaa tilanne sai paluun kotimaisemiin tuntumaan houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Skott on viettänyt kesänsä yli 30 vuotta Vaasan rannikolla.
”Klobbskatiin tullessani tiesin, että haasteet ovat aivan toista luokkaa kuin vilkkaalla turistialueella. Laskeva suhdanne koetteli pieniä matkailupalveluita. Pari vuotta sitten mietin, mitä tehdään. Kysyin itseltäni, miksi ihmiset tulevat meille. Hyvien palveluiden takia, tietysti, mutta niitä saa muualtakin. Se, mikä tekee Kalle’s Innistä ainutlaatuisen, on näköala ja ympäristö.”
Siitä Skott halusi ottaa kaiken irti. Majatalossa oli ennestään muutama huone, mutta kysyntää olisi ollut enemmänkin. Aluksi Skott suunnitteli pihalla olevan kodan kasvattamista lasisella majoituskerroksella, mutta päätyi erillisiin lasitaloihin. Suunnittelijaksi löytyi vaasalainen arkkitehti Heikki Aitoaho.
Ensimmäinen lasitalo tuotiin paikalleen maaliskuussa 2017. Siinä koeyöpyi toimitusjohtaja itse.
”Se oli… vau! Uskomaton elämys, vaikka olen kulkenut näissä maisemissa aina. Yhtenä iltana näin merisaukon.”
Revontulia, hylkeitä ja rannikon ruskaa
Skott ajatteli, että asiakkaille yö lasitalossa olisi kerran elämässä -kokemus, mutta toisin kävi. Kävijät haluavat palata uudestaan, sillä maisema elää vuodenaikojen mukana.
Majoitusta on markkinoitu lähinnä ulkomaisille matkailijoille, mutta yllättäen puolet yöpyjistä on ollut Suomesta. Monelle suomalaiselle saaristoluonto tai revontulet on yhtä eksoottinen elämys kuin vaikkapa aasialaiselle turistille.
Kerran talvimyräkässä pohjoistuuli kinosti lasitalojen seinämille lunta ja muurasi polut umpeen niin, että traktori kävi neljä kertaa päivän aikana.
Keväisin tulevat hylkeet.
Tänä vuonna jäiden lähtöä edeltävänä päivänä kalastajat laskivat lähistöltä 150 hyljettä.
Klobbskat on myös muuttolintujen reitin varrella.
”Syksyllä värit ovat upeat, kuin pohjoisen ruska. Öisin on täydellisen pimeää: Vaasan valot eivät näy tänne asti, ja nyt olemme saaneet sovittua, että myös viereisen sataman valot sammuvat yöksi. Moni onkin kertonut haluavansa tänne syysmyrskyn aikaan.”
Teksti: Mariia Sarilo
Kuva: Päivi Karjalainen