Olkiluoto 3 -voimalaitoksen vikaantuminen 19.11. sekä samanaikainen heikko tuulivoimatuotanto vähensivät Suomen tuotantokapasiteettia merkittävästi viikon 46 loppupuolella. Säätila onkin ollut tuulivoimatuotannolle haasteellinen lämpötilojen ja vähäisen tuulisuuden mahdollistaessa jään kertymisen tuulivoimaloiden lapoihin, mikä puolestaan leikkaa käytettävissä olevaa tuotantokapasiteettia. Näiden seurauksena sähkön hinta kävi Suomessa korkeimmillaan 777,18 €/MWh:ssa, joka on vuoden korkein yksittäinen tuntinoteeraus.
Tilanne muistutti sähkön markkinahintojen herkkyydestä yllättävissä tilanteissa.
Johdannaishinnat ovat vuoden viimeisen kvartaalin aikana olleet maltillisessa nousussa. Tulevan talven ajalle hintakiinnityksiä on voinut tehdä noin 20 % kalliimmalla kuin loppukesästä. Tähän kehitykseen on myötävaikuttanut muun muassa poliittisen tilanteen kiristyminen alueilla, joilla on merkittävää energiantuotantoa.
Johdannaishintatasosta huolimatta tulevan talven toteutuvaan spot-hintatasoon tulee kuitenkin voimakkaasti vaikuttamaan vallitseva lämpötila.
Maakaasuvarastot Euroopassa ovat vuodenaikaan nähden korkealla tasolla, mutta kylmä talvi voi aiheuttaa saatavuuteen niukkuutta. Maakaasutilanteen kiristymisellä voisi olla spot-hintoja korottava vaikutus, sillä etenkin Saksan sähköntuotanto on vahvasti riippuvaista polttovoimalaitosten rajakustannushintatasosta. Myös vesivarastot etenkin Ruotsissa ja Norjassa ovat normaalilla tasollaan. Se viittaa siihen, ettei vesivoiman tarjonta ilman muiden tekijöiden myötävaikutusta tule aiheuttamaan suuressa määrin matalia spot-hintoja. Fossiilisten polttoaineiden hintatason laskiessa on yleinen spot-hintaodotus etenkin Pohjoismaisen systeemihinnan osalta kuitenkin maltillistunut.
Suomen aluehintaan tulee myös talvijaksolla voimakkaasti vaikuttamaan sääriippuvaisen tuotannon ja ydinvoimatuotannon saatavuus niin Suomessa kuin Ruotsissakin.
Johdannaismarkkinoilla seurataan myös tulevan talven sademääriä, joiden kehityksestä voidaan talven edetessä tehdä päätelmiä myös vesivoiman tarjontatilanteesta keväällä lumien sulamisen alettua. Toisaalta, kun lumikertymä on suurta, kannustaa se luultavasti vesivoimantuottajia etenkin Norjassa hyödyntämään yhä vahvistuvia siirtoyhteyksiä ja käyttämään olemassa olevia vesivarastoja vientisähkön tuottamiseen.
Onkin oletettavaa, jos kylmä säätilanne pitkittyy ja pohjoismainen tuulivoimatuotanto on matalalla tasolla, että talven hintataso tulee monin paikoin kiinnittymään Keski-Euroopan sähkön hintoihin. Suomessa tärkeänä referenssinä hinnalle toiminee etenkin Ruotsin hintataso, sillä talvelle ei ole suunnitteilla merkittävästi tuotantoa rajoittavia huoltoja, ja siirtoyhteyksissäkin on käytettävissä huomattavassa määrin kapasiteettia molempiin siirtosuuntiin. Vesitilanteesta riippumatta tulevanakin keväänä kuitenkin nähtäneen matalia hintoja runsaan tuulivoimatuotannon ajanjaksoina.
