Helsingin Käpylässä asuvan Samuli Könösen vihervillityksen alku puolitoista vuotta sitten oli rivakka.
”Menin lähikauppaan ja ostin yhden kappaleen jokaista hedelmää, jota siellä oli. Laitoin siemenet multaan ja aloin odottaa, mitä sieltä kasvaa.”
Könösellä oli jo muutama ”pakollinen” viherkasvi kotona. Suurin inspiraation antaja uuteen innostukseen oli kaveri, jolla oli paljon kasveja.
”Kun kävin hänellä kylässä, oivalsin, miten kiva tunnelma niistä tulee. Aloin kiinnittää huomiota kasvien kehittymiseen. Se oli kiehtovaa.”
Kun Könönen vielä näki, miten basilikasta tehdään pistokkaita, peli oli menetetty.
”Ajattelin, että minäkin voisin harrastaa tätä.”
Onnistumisen iloa
36 neliön kodissa on nyt kasveja lähes neljässäkymmenessä ruukussa. Kaupparetken peruina kotona kasvavat avokado sekä telineillä kiipeilevät mango ja passion. Sitruksetkin lähtivät kasvamaan hyvin. Kiivi, taateli ja muutama tammenalkukin on ruukuissa.
”Hyvin on mennyt. Avokado oli ensimmäisenä vuonna jo toista metriä korkea.”
Onnistumisen ilo on valtava.
”On hieno hetki, kun kasvi alkaa tehdä uutta lehteä. Huomaa, että on tehnyt jotain oikein, kun kasvi loistaa.”
Perinteisistä huonekasveista Könösellä on peikonlehti, kliivia, kastanjasutipuu, joulukaktus, kuristajaklusia ja erilaisia liljoja.
”Rönsyliljan sain kaverilta, jonka viherkasvit innostivat minutkin harrastamaan. Liljan pistokkaita on jo neljässä eri paikassa.”
Traakkipuun Könönen sai työpaikan muuton yhteydessä.
”Kasvien tarinat ovat myös minun historiaani. Muistan, mistä mikäkin kasvi on minulle tullut tai keneltä olen saanut sen.”
Ensimmäisistä omaan kotiin hankituista viherkasveista jäljellä on enää sutipuu. Onneksi klusiasta ja muratista tuli otettua pistokkaat.
”Tuntuu kivalta, että ensimmäiset kasvini ovat vielä mukana pistokkaiden kautta. Huonekasvien harrastajaryhmissä näkee joskus kuvia yli neljäkymmentä vuotta vanhoista kasveista. Se on hieno tavoite. Toivon, että jotkin minunkin kasveistani olisivat hengissä muutaman vuosikymmenen kuluttua.”
Vihertauon paikka
Könönen viimeistelee kyberturvallisuuden DI-opintoja Turun yliopistossa ja tekee etätöitä tietoturva-analyytikkona. Kasvien hoito työnteon ja lopputyön kirjoittamisen lomassa antaa aivoille muuta ajateltava, virkistää mieltä.
”Tauolla suihkuttelen sumupullolla kukkia. Napsin kuivia lehtiä pois ja katson, onko tulossa uutta kasvustoa.”
Keskiviikot ja lauantait ovat kasvien kastelupäivät. Kasveja on kohdeltava yksilöllisesti. Isolehtiset pääsevät välillä suihkuun.
”Minulla on hyvä nyrkkisääntö kasveihin: katsele, älä kastele!”
Harrastuksensa alkuaikoina Könönen liittyi Facebookin huonekasviryhmiin.
”Niistä olen oppinut paljon. Pyrin kuitenkin kokeilemaan ja oppimaan omien kasvieni kautta. Tämä on harrastus, johon laitettu aika maksaa itsensä hyvin takaisin.”
Anna luonnon hoitaa
Ehkä yllättävin asia, jonka kasvit ovat Könöselle opettaneet, on kärsivällisyys: asioiden pitää antaa mennä omalla painollaan. Kasvit ja luonto tietävät, mitä tekevät – siinä ei aina tarvitse olla ihmisen välissä.
”Kasvit kasvavat pikkuhiljaa omaa tahtiaan, kun ne voivat hyvin. Vaikka tekisit mitä, niitä ei voi hoputtaa.”
Kasviharrastuksen miinuspuolella ovat tuholaiset. Kirvat, vihannespunkit ja ripsiäiset ovat niistä tavallisimpia.
”Ripsiäiset tuntuvat olevan aika yleinen riesa. Moni heittää kasvin heti pois, kun niitä tulee. Minullakin on ollut niitä vähän, mutta olen saanut ne pois.”
Pahin ötökkäisku osui viime kesänä Samulin chiliviljelmään parvekkeella. Chileihin tuli valtavasti punkkeja.
”Mikään ei auttanut. Myrkkyä en voinut käyttää, koska chilit olivat syötäväksi tarkoitettu. Punkkeja tuli lisää. Yhtäkkiä lehdissä oli myös pieniä munia. Ne olivat harsokorennon munia, pelastajia. Viikossa toukat söivät kaikki punkit. Tuli hyvä chilisato.”
Sen jälkeen Könönen on käyttänyt biologisia torjuntakeinoja, jos torjuntaa on tarvittu.
”Olen tilannut harsosääskipetopunkkeja ja sukkulamatoja. Ne hoitavat hommansa, ja minä annan asian olla.”
Könönen arvelee, että kodin huonekasvimäärä alkaa olla täynnä. Jos jokin kasvi kuolee, tilalle hankitaan uusi, mutta ei enempää. Kodissa pitää mahtua myös elämään.
”Mutta jos elintila asunnossa kasvaisi, se tarkoittaisi lisää tilaa kasveille. Oma pihakin on alkanut kiinnostaa.”
Teksti: Sirkku Saariaho
Kuvat: Kirsi-Marja Savola
