Suurin osa Venla Rintalan, 22, vaatteista on kirpputorilöytöjä. Edullisten hintojen ansiosta uudet vaatteet ovat olleet opiskelijabudjetissakin mahdollisia.
”Ostan enää tosi harvoin vaatteita uutena kaupasta. Tuntuu, että teen sitä paitsi parempia löytöjä kirppareilla kuin tavallisissa vaatekaupoissa”, Rintala sanoo.
Huittisista kotoisin oleva Rintala alkoi käydä kirpputoreilla yläasteikäisenä ensin lähinnä äitinsä seurana. Kun vaatekasoista alkoikin löytyä kivoja huppareita ja Niken verkkatakkeja, Rintala ryhtyi ruinaamaan kirppisreissuille parikin kertaa viikossa.
”Minulla ei ollut rahaa mennä shoppailemaan Tampereelle joka kuukausi, mutta kirppistely mahdollisti uusia juttuja”, Rintala sanoo.
Kun kaveri suositteli näppärää Zadaa-kirpputorisovellusta, Rintala näki siinä tavan ansaita itselleen lisää käyttörahaa. Aluksi hän kuvasi myyntiin omia vanhoja vaatteitaan, mutta helppo myyntiväylä innosti etsimään lisää myytävää tutuilta kirppiksiltä. Rintala löysi edullisesti esimerkiksi Marimekon huoltoa kaipaavia vaatteita.
”Mietin, että vitsit, ostan ne riskillä! Korjaan reiät, puhdistan liat ja laitan sitten myyntiin mukavalla katteella.”
Aarteita alahyllyiltä
Nykyisin Rintala asuu Lahdessa puolisonsa Aleksin kanssa. Sieltäkin on löytynyt kirpparilempparit, joilla hän käy kiertämässä pari kertaa viikossa. Kirpputoreilla käyminen on Rintalalle tapa rentoutua. Useimmiten hän on liikkeellä yksin. Mukaan lähtee eniten vaatteita, kenkiä ja koruja. Rintalan löydöt ovat tehneet vaikutuksen hänen vanhempiin sisaruksiinsa.
”Olen löytänyt aivan mielettömiä ja kalliitaankin merkkivaatteita, kuten Tommy Hilfigerin neuleen, jonka sain siistittyä nukkakoneella. Kun sisareni tulevat Helsingistä käymään, he haluavat aina kirpparikierrokselle kanssani”, Rintala sanoo.
Kavereitaankin Rintala on yrittänyt ohjeistaa paremmiksi aarteen etsijöiksi. Jos pöydässä on pari kiinnostavaa asiaa, kannattaa käydä koko pöytä kunnolla läpi ja muistaa katsoa myös alahyllylle.
”Ei kirpparilta löydä mitään, jos nostaa käteen vain pari tavaraa sieltä täältä ja jatkaa sitten jo seuraavaan pöytään”, Rintala päivittelee.
Välillä Rintalan kaappiin kertyy ahdistavan suuri määrä tavaraa. Silloin iskee pelko, tuleeko kaikki myydyksi eteenpäin.
”Mutta kun alan korjata ja kuvata niitä myyntiin yksi kerrallaan, kyllä ne aina aika äkkiä häviävät kaapistani.”
Omista vaatteistaan Rintala karsii myytävää kaksi kertaa vuodessa.
”En heitä pois mitään sellaista, jota joku toinen voisi arvostaa. Toisen roska voi olla toisen aarre.”
Myynneistä mukavat tienestit
Rintala opiskelee viimeistä vuottaan tradenomiksi ja suunnittelee perustavansa oman yrityksen, jonka välityksellä hän valmentaisi pieniä yrityksiä myyntistrategioissa ja visuaalisessa sisällöntuotannossa. Kirpputorimyynti tuo opiskelijalle rahaa elämiseen. Vaatteiden etsiminen, huolto ja kuvaaminen vievät aikaa, mutta aherrus tuottaa tulosta.
”Tiedän, mikä on tällä hetkellä muodissa nuorison keskuudessa. Esimerkiksi vintagenahkatakit menevät kuin kuumille kiville, kunhan vain malli on oikea. Yhdenkin takin ostin 30 eurolla ja myin sen eteenpäin 180 eurolla”, Rintala paljastaa.
Omaa tyyliään Rintala kuvailee tyttömäiseksi ja elegantiksi, mutta asussa pitää aina olla pientä twistiä.
”Tykkään yhdistää hillittyyn asuun esimerkiksi erikoisemman takin tai värillisen laukun. Viime aikoina olen kantanut kaulassani kultaista sydänriipusta, jonka löysin arvokkaiden esineiden pikkukaupan ikkunasta. Pidän harvinaisemmat vintage-löydöt itselläni.”
Teksti: Johanna Tilus
Kuvat: Mari Lahti
