Helsinkiläinen Pauliina Seppälä löysi yhteisöllisyyden voiman sattumalta.
Seppälä työskenteli aiemmin tutkijana ja toimittajana. Kun Suomeen oli tullut joukoittain turvapaikanhakijoita, hän perusti vuonna 2009 Facebookiin Refugee Hospitality Clubin auttamaan turvapaikanhakijoiden ja paikallisten myönteisiä kohtaamisia. Siitä syntyi liike.
Yhdestä statuspäivityksestä sai alkunsa myös kierrätystapahtuma Siivouspäivä, joka on sittemmin laajentunut kymmeniin kaupunkeihin. Se muuttaa kadut, pihat ja puistot kirpputoreiksi, joilla kuka tahansa voi kaupata tavaroitaan. Myyntipaikat merkataan tapahtuman karttaan.
Lastentarhanopettajien paremman palkkauksen puolesta taistellut Ei leikkirahaa -kansanliike lähti niin ikään Seppälän perustamasta Facebook-ryhmästä. Sosiaalinen media on uuden yhteisöllisyyden tärkeä moottori ja työväline. Seppälän mukaan ihmisjoukot saa liikkeelle ja osallistumaan kokeilemalla.
”Heitetään idea ja katsotaan, miten siihen tartutaan. Ei voi koskaan tietää, mikä ihmisiin uppoaa ja mikä lähtee liikkeelle.”
Moni kokee, että elämme hektistä ja individualistista aikaa, ja yhteisöllisyydelle on selvästi kaipuuta. Seppälä ymmärsi, että yhdessä tekemistä pitää auttaa ja kannustaa: luoda uudenlaista ilmapiiriä.
Kolmen perustajan voimin syntyi vuonna 2012 yleishyödyllinen yhdistys Yhteismaa ry, joka suunnittelee ja toteuttaa yhteiskunnallisesti merkityksellisiä projekteja, tapahtumia ja palveluja. Samat tekijät pyörittävät joukkorahoituspalvelu Mesenaattia. Nykyisin Yhteismaa ja Mesenaatti ovat Seppälälle kokopäivätyö. Kolmen henkilön pyörittämän yhdistyksen toiminnalle hankitaan rahoitusta apurahoilla, yritysyhteistyöllä ja joukkorahoituksella. Mesenaatti taas on yritys, joka pyörii myyntituloilla.
”Siivouspäivä oli avaamassa yhdessä tekemisen, sallivuuden ja julkisen tilan hyödyntämisen kulttuuria. Ajatusta, että näin voidaan toimia. Voidaan itse keksiä juttuja.”
Suomalaiset ovat tarkkoja seurastaan
Yhteismaan organisoima jokakesäinen Illallinen taivaan alla -tapahtuma kokoaa ihmiset syömään yhtä aikaa kaupungin pihoille, aukioille, jalkakäytäville tai puistoihin ystävien, naapurien ja tuntemattomien kanssa. Tapahtuma on levinnyt Suomesta muun muassa Pietariin, Buenos Airesiin ja Washingtoniin.
Seppälä on ollut käynnistämässä myös Nappi Naapuri -palvelua, virtuaalista, koko Suomen kattavaa karttaa, jolla ihmiset voivat kohdata kuin vanhanaikaisessa kylässä. Palvelussa voi pyytää ja tarjota apua vaikkapa lastenhoitoon ja kodin askareisiin.
Seppälän mukaan yhdessä tekeminen kiinnostaa, mutta käytännössä suomalaiset ovat vähän arkoja ryhtymään esimerkiksi naapuruston projekteihin.
”Ihmiset pelkäävät, että kun tekee jotain vapaaehtoisesti, joutuu saman tien taakankantajaksi. Enemmän saisi olla sellaista kepeän yhdessä tekemisen kulttuuria, jossa ei tarvita projektipäälliköitä.”
Naapuruston yhteisöllisyydessä on Seppälän mukaan haastavaa se, että suomalaiset ovat usein tarkkoja seurastaan. Monet varovat ensin lupautumasta mihinkään. Toisaalta sitten kun ihmiset lähtevät mukaan, he sitoutuvat tekemiseen vahvasti.
Seppälän mukaan Nappi Naapuri haluaa kannustaa normalisoimaan avun pyytämistä. Se on esimerkiksi auttanut naapuruston ikäihmisiä ja lapsiperheitä kohtaamaan, mistä on iloa ja hyötyä molemminpuolisesti.
Primus motoreita tarvitaan
Seppälä toivoo, että yhteiskunnassa asioita tapahtuisi yhä enemmän ruohonjuuritasolta, ihmisten aloitteesta.
”Ongelmien ratkaisu lähtisi ihmisistä ja ryhmistä, ja julkinen sektori tulisi sitten mukaan auttajaksi.”
Yhteismaa ei halua tehdä asioita valmiiksi, vaan kehittää alustoja ja infrastruktuuria muiden käyttöön. Kun ihmiset kohtaavat ja tutustuvat, he alkavat itse luoda uusia toimintatapoja.
”Usein on hyvä, kun toiminnassa on primus motoreita. Me emme välttämättä halua olla niitä, vaan luoda työkaluja niille, jotka ovat.”
Seppälä on huomannut, että ideoiden heittelyssä ja joukkojen aktivoinnissa ei pidä ottaa liian isoa roolia eikä ryhtyä organisoimaan liian varhaisessa vaiheessa.
”Silloin muut kokevat, että heidän osaamistaan tai panostaan ei tarvita. Mieluummin alku voi olla luovaa kaaosta, jota kymmenet ihmiset alkavat rakentaa, ja jotkut ottavat sitten homman omakseen.”
Teksti: Terhi Hautamäki
