Kukapa meistä ei olisi joskus haikaillut aikaan, jolloin puhelin oli taskun sijaan eteisen pöydällä, uutiset luettiin kerran päivässä sanomalehdestä ja karjalanpiirakat olivat mummon leipomia. Menneisyyden kaipuu on nostalgiaa. Mutta nostalgia on paljon muutakin kuin henkilökohtaista kaipuuta ja tunnetta. Se on myös kulttuurinen ja poliittinen ilmiö, ja aikaisemmin sen katsottiin kuuluvan lääketieteen alaan.
”Nostalgia koettiin ennen sairautena, joka heikensi ja romahdutti ihmisen toimintakyvyn. 1600-luvun lopulla ajateltiin, että kyseessä oli lamaannuttava kaipaus kotiin. Termin nykymerkitys kattaa paljon enemmän”, Ulkopoliittisen instituutin tutkijaprofessori, nostalgiaan perehtynyt Antto Vihma kertoo.
”Edelleen mukana on tietynlaista kotiin kaipaamista, mutta enemmänkin ajallista kaipuuta menneisyyteen kuin varsinaista kotipaikan kaipuuta.”
Digi vie menneisyyteen
Elämme nostalgian kulta-aikaa. Tutkijat puhuvat jopa ”globaalista nostalgiaepidemiasta”, eikä ihme. Poplaulajat tekevät nykyversioita hiteistä yhtenäiskulttuurin ajalta, ja pöytään katetaan makuja lapsuudesta. Britannian brexit ja Yhdysvaltojen Take America back -liikehdintä mainitaan esimerkkeinä poliittisesta nostalgiasta.
Nostalgia kiinnostaa, sillä modernin elämän muutosnopeus on huimaa, ja se herättää kaipuuta turvalliseksi koettuun menneisyyteen. Muutosta vauhdittaa esimerkiksi digitalisaatio.
Kulttuurisen nostalgian näkökulmasta digitalisaatio myllersi arkikokemuksemme ja toi mahdollisuuden kuluttaa menneisyyden kulttuurituotteita. Arkistot ovat yhtäkkiä kaikkien saatavilla, ja vanhaa musiikkia, viihdeohjelmia ja elokuvia pystyy kuluttamaan helposti.
”Hyvin nopea teknologinen muutos aiheuttaa mutta myös mahdollistaa nostalgian, kaipuun vanhoja elämänmuotoja kohtaan. Suurien mullistusten aikoina nostalgia on vedonnut ihmisiin ennenkin, esimerkiksi politiikassa.”
Ja siinä piilevät myös nostalgiahekumoinnin riskit. Markkinoinnin, markkinointiviestinnän ja politiikan saralla nostalgisia tuntemuksia voidaan käyttää hyväksi ja luvata, että menneet ajat todella palaisivat.
”Meitä voidaan manipuloida nostalgialla, jos emme ole valppaina tai mieti omia tuntemuksiamme. Sokerikuorrutetut nostalgialupaukset ovat siivittäneet autoritaarisia populistipuolueita menestykseen ympäri maailmaa, mikä voi olla uhka liberaalille demokratialle.
Nostalgia auttaa pohtimaan
Nostalgia ei ole kuitenkaan vain kielteinen asia, edes politiikan kentällä.
”Se ei ole sairaus, josta pitää parantua. Pikemminkin se on jotakin, joka pitää tunnistaa, käsitellä ja ottaa vakavasti.”
Yksilön elämässä nostalgia on tunne, joka saattaa edesauttaa tai jopa pakottaa miettimään tärkeitä kysymyksiä: miten maailma on muuttunut, miten minä olen muuttunut, mistä olen tullut? Parhaimmillaan nostalgia ohjaa miettimään omaa elämäntarinaa ja pohtimaan, mistä tunteet kumpuavat.
”Voimakaskaan tuntemus ei siis tarkoita, että aivot menisivät pois päältä. Päinvastoin se voi antaa meille sytykkeitä tärkeisiin pohdintoihin.”
Tutkijakaan ei välty nostalgian tunteilta omassa elämässään.
”Olen miettinyt, miten erilainen lapsuus tyttärelläni on itseeni verrattuna. Haluan tuoda omasta lapsuudestani hyviä elementtejä nykyaikaan. Ne liittyvät analogiseen tekemiseen ja esimerkiksi ulkoleikkeihin – tiettyyn vapauteen, mitä lapsilla 1980-luvun alussa oli. En ainakaan halua liian voimakkaasti suojella tai rajoittaa lastani.”
Teksti: Elisa Ojala
Kuvat: Maija Astikainen
