Kukko kaupungissa on eksoottinen juttu

Rakensimme lasten leikkimökistä kanalan ja sen viereen ulkotarhan. Tuusulan Lassilan tilalta haimme neljä kanaa ja bonuksena kolme pupua. Alkuperäinen suunnitelma oli, että puput jäävät ja kanat viedään takaisin tilalle. Mutta kun syksy sitten tuli, mies sanoi itku silmässä, että eihän näistä voi luopua. Yksi syy päätökseen oli meidän Keltainen kana, jonka jalassa oli keltainen nippuside. Se kulki aina perässä ja oli mukana haravoimassakin. Niinpä teimme kanalasta talviasuttavan, ja puput muuttivat kaverin maatilalle.

Harrastus koukutti. Pian hankin hautomakoneen ja siitosmunia. Osa munista tuli Lahdesta, kauimmaiset postissa Kajaanista. Ensimmäisestä munasta kuoriutui pieni pörröinen kukko. En yleensä anna tipuille nimiä, sillä en halua kiintyä niihin liikaa. Mutta tämä tipu näytti siltä, että sen on pakko olla Pörrö. Se on meillä edelleen ja minun suosikkini.

Kanalassa on nyt kahdenkymmenen kanan sekalainen seurakunta: on tipuja, kääpiökanoja, jättirotuisia kanoja, perhetuttavan
hoitokanoja ja kaksi kukkoa. Kukko ei ole kanalassa pakollinen, sillä kanat munivat ilman sitäkin. Vaikka meille munat ovat tässä harrastuksessa vain kiva sivutuote. Hienointa on, että voi tarjota eläimille hyvät elinolot. Olemme eläinrakkaita: meillä on myös koira ja kolme akvaariota. Jos olisi lisää tilaa, ottaisin vielä lampaan tai vuohen. Kanalakissaa olen vinkunut mieheltä jo pitkään.

Kukot tuovat kanoille turvaa ja poistavat niiden stressiä. Ne ovat todella kohteliaita. Kun vien kanalaan omenoita, kukot tarjoilevat omenanpalasia ensin kanoille ja syövät itse vasta sitten. Toinen kukoista, Herra numero 9, on kanalan maskotti. Se on jättikokoinen
rotukukko, rodultaan Brahma. Kukko kiekuu pari kertaa päivässä – ja kovaa. Siksi kanalassa pitää olla äänieristyslevyt.

Olen kuullut kiekumisen juna-asemalle ja lähiapteekkiin asti. Usein minulta kysytään, miten naapurit suhtautuvat siihen. Minä vastaan, että meillä on seinänaapuri, joka harrastaa oopperalaulua, toinen, joka harrastaa äänekkäitä autoja, ja talon takana menee junarata. Että eivätköhän näihin desibeleihin kukotkin mahdu. Naapurin rouva on kertonut, että kiekuminen on päivän paras juttu. Kukko on onneksi kaupungissa niin eksoottinen, että se enemmänkin kiinnostaa ihmisiä kuin ärsyttää. Kun ohikulkijat tulevat joskus piha-aidan luo kuikuilemaan, pyydän heidät katsomaan kanoja.

Kanat ovat helppoja kotieläimiä. Käyn kanalassa kahdesti päivässä. Aamulla päästän kanat ulkotarhaan ja lisään ruokaa ja vettä.
Kanat syövät täysjyvärehun lisäksi samaa ruokaa kuin muu perhe, eikä meille kerry juurikaan biojätettä. Meillä on neljä lasta. 15-vuotiaan pojan kavereista on siistiä, kun voi kesäisin tiputtaa ruoantähteet ikkunasta ulos kanatarhaan. Pienemmät lapset
taas innostuvat tipuista. Iltaisin kerään munat. Niitä tulee päivässä noin kymmenen. Meillä on tälläkin hetkellä jääkaapissa noin 100
kananmunaa.

Välillä kääntelen kuivikkeita ja siivoan. Keväisin ja syksyisin teen suursiivoukset. Tämä on minulle eräänlainen latautumiskeino: saan heittää aivot narikkaan, lapioida kakkaa ja seurata kanojen puuhailua.

Kanalassa pitää olla ainakin orret, munintapesät sekä pehkuosasto, jossa kanat pääsevät kylpemään. Jos haluaa hifistellä, kanalaa voi sisustaa. Facebookin Munanetti-ryhmästä olen saanut paljon hyviä neuvoja sekä sisustusvinkkejä. Olen nähnyt kanalan, jossa kaikki oli pinkkiä. Monet laittavat kanaloihin jouluvaloja ja tekokukkia. Itse päällystin kanalan seinän pilvikuvioisella sisustusmuovilla ja laitoin jokaiseen munintapesään erilaiset tapetit. Yhdellä kanalla on munintapesän seinällä New York -maisema.

Rakensin myös trendikkään kanakeinun. Yksi nuori kukko innostui siitä. Eiväthän kanat tapeteista ja keinuista niin perusta, mutta se on minusta hauskaa puuhailua ja yksi osa tätä harrastusta. Minusta on kiva, että kanala on sellainen, missä itsekin viihtyisi.

Ainon vinkit kanaharrastukseen

1. Perehdy harrastukseen ja etsi tietoa.
”Liity Facebookissa Munanetti-ryhmään ja käy tutustumassa jossakin harraste- kanalassa. Itse sain eniten irti siitä, kun pääsin näkemään kanoja luonnossa ja jututtamaan kasvattajaa.”

2. Varmista, että kanoilla on asianmukaiset olot.
”Lue Ruokaviraston sivuilta Opas kesäkanojen hankkijalle. Sieltä löytyy tieto vähimmäisvaatimuksista, jotka kanalassa pitää olla.”

3. Jos otat kanat kesäksi, mieti, mitä teet niille kesän jälkeen.
”Kanat voi viedä takaisin kasvattajalle, rakentaa niille talviasumuksen tai syödä. Monet kauhistelevat, että miten lemmikin voi syödä, mutta hakevat sitten kanapaketin kaupasta. Omat kanat ovat eettistä ruokaa.”

Teksti: Ella Pesonen
Kuvat: Mari Lahti