Monille ei enää riitä se, että käy töissä ja saa palkkaa. Jututimme muutamaa työelämän asiantuntijaa selvittääksemme, mistä työn merkityksellisyys syntyy.
Työterveyslaitos ja Ilmarinen tutkivat Nuoret onnistuneesti työelämään -hankkeessaan vuonna 2019, että nuorten keskeinen tavoite on kehittää itseä ja omaa työtä, mutta ajatukset eivät aina kohtaa työelämän todellisuutta.
Demos Helsingin Työ 2040 -skenaarioraportti viittaa 2011–2012 toteutettuun tutkimukseen, jonka mukaan globaalisti vain 13 prosenttia työntekijöistä kokee olevansa innoissaan työstään ja sitoutunut siihen myönteisellä tavalla. Suomessa innostuneita on 35 prosenttia.
Työn merkityksellisyyteen aletaan kiinnittää huomiota viimeistään, kun sille osataan laittaa hintalappu.
Isossa-Britanniassa on arvioitu, että välinpitämättömyyden aiheuttama tuottavuuden lasku
maksaa 50–70 miljardia vuodessa.
Tulevaisuudessa työn vaikutus esimerkiksi ilmastoon ja ympäristöön tulee entistä tärkeämmäksi. Joka alalla joudutaan miettimään järkevää resurssien käyttöä, ja merkitystä syntyy siitä, että asioita tehdään fiksummin ja paremmin kuin ennen.
Tutkijat Frank Martela ja Anne Birgitta Pessi kirjoittivat viime vuonna julkaistussa artikkelissaan, mistä työn merkityksellisyys syntyy. Se voi liittyä hyvää tuottavaan päämäärään tai itsensä toteuttamiseen.
Ihminen nauttii työstä, koska hänen työnsä antaa lisäarvoa: hän esimerkiksi hoivaa tai opettaa, tuo yhteiskunnan hyödyksi uutta teknologiaa tai auttaa ihmisiä puolustamaan oikeuksiaan.
Toisille merkityksellisyyttä tulee siitä, että pääsee antamaan maailmaan jotain itsestä kumpuavaa.
Demos Helsingin Johannes Koponen sanoo, että ihmiset tarvitsevat merkityksellistä tekemistä, vaikka se ei olisi aina perinteistä palkkatyötä. Pelkkä perustulo ei riitä, vaan ihmisten pitää liittyä yhteiskuntaan mielekkäällä tavalla. Merkitystä voi tulla monenlaisesta hyödyllisestä tekemisestä. ”On tutkittu, että työttömyys tuntuu ihmisestä jatkuvasti pahalta, vaikka melkein kaikkiin muihin elämänmuutoksiin tottuu. Merkityksen tunne ei kuitenkaan välttämättä tule siitä, että on työpaikalla, vaan itse tekemisen kautta”, Koponen sanoo.
Teksti: Terhi Hautamäki
