Vakiokahvilan barista tuo Antti Merilehdolle tuplaespresson pöytään. Barista ja Merilehto tekevät samalla käsitervehdyksen tuttujen kesken.
”Tuossa on ammatti, joka ei tule katoamaan tekoälyn vuoksi”, Merilehto huomauttaa.
”Mistä kone tietäisi, onko tänään hyvä päivä antaa yläviitonen asiakkaalle? Mitä enemmän työssä on ihmisten kohtaamista, sitä todennäköisemmin työ säilyy tulevaisuudessa. Kahvia saisi automaatistakin, ja silti täällä istuu aika paljon ihmisiä.”
Merilehdosta tuli vähän sattumalta tekoälyn sanansaattaja. Hän on digitaalisen liiketoiminnan ammattilainen, joka on työskennellyt muun muassa Googlella ja markkinointiteknologiayritys Finchissä.
Kaksi vuotta sitten Merilehtoa pyydettiin Slush-tapahtumaan vetämään tekoälykeskustelua. Hän vastasi olevansa täydellinen moderaattori, koska ei tiedä tekoälystä mitään. Sittemmin teknologialehtiä lukiessaan Merilehto tajusi, kuinka valtavaa vauhtia ne sovellukset, joista Slushissa puhuttiin, olivat menneet eteenpäin jo puolessa vuodessa.
”Tapasin työni kautta hyviä johtajia, jotka eivät täysin hahmottaneet, missä koneoppiminen nyt on. Kerran ajoin landelta kaupunkiin ja kuuntelin podcastia, jossa kerrottiin datakeskuksen energian säästöstä tekoälyn avulla. Vaimo nukkui vieressä, ja kun hän heräsi, sanoin, että nyt minun pitää kirjoittaa kirja.”
Tekoäly – Matkaopas johtajalle -kirja ilmestyi helmikuussa. Nyt Merilehto kiertää sparraamassa yritysjohtajia ja työyhteisöjä käsillä olevasta muutoksesta.
Käytät luultavasti tekoälyä päivittäin. Kun näppäilet virheen Google-hakuun ja hakukone ehdottaa, mitä luultavasti tarkoitit, asialla on tekoäly. Jokainen uusi haku opettaa konetta paremmaksi. Kun varaat matkaa ja lentojen hinnat vaihtuvat ajankohdan mukaan, taustalla on koneoppimista.
Monessa työssä tekoäly on arkea. Suomalaisissa poliisiautoissa on jo pitkään ollut konesilmä, joka tunnistaa rekisterikilpiä ja poimii liikenteestä varastettuja tai katsastamattomia autoja.
”Se on loistava esimerkki siitä, että tekoäly on apuäly. Se ei kaappaa poliisiautoa eikä lähde jahtaamaan ketään, vaan helpottaa poliisien kognitiivista kuormaa.”
Merilehdon tärkein väite: jokaisen yrityksen pitäisi olla jo hereillä.
Tekoälyä hyödynnetään esimerkiksi sellaisen ison datan penkomisessa, joka on ihmiselle turhan työlästä. Datan hyödyntämiseen pitää olla helppoja välineitä kaikille.
”Jos yrityksessäsi meininki on se, että asiakasdataa saavat käyttää vain päälliköt eivätkä asiakkaiden kanssa työskentelevät, sieltä pitää lähteä heti pois.”
Merilehdon suositus siis on, että jos oma työnantajasi ei ole kiinnostunut tekoälystä, ala heti etsiä uutta työpaikkaa.
”Nykyistä firmaa ei nimittäin viiden vuoden päästä ole olemassa.”
Tekoäly tekee osan töistämme, mutta se ei ole syy pelätä sitä.
Merilehdon mielestä suurin pelko on se, että jätämme mahdollisuudet hyödyntämättä.
Työpaikkoja toki myös häviää automatisoitumisen vuoksi.
”Voit tietenkin mennä kysymään irtisanomisuhan alaisilta ihmisiltä, mitä mieltä he ovat siitä, vähentääkö teknologia töitä. Kuitenkin samaan aikaan työpaikoilla tehdään edelleen valtava määrä töitä, jotka eivät kuulu ihmisille.”
Hyvin harvan tarvitsee tuntea tekoälyn teknologiaa syvällisesti. Silti jokaisen on hyvä olla jotenkin perillä siitä, mitä koneen ja ihmisen yhteistyö voi tarkoittaa.
Mieti vaikka tätä: mitä jos työpaikan tietojärjestelmien käyttö olisi yhtä kivaa kuin Spotifyn kuuntelu? Käyttäjäystävällinen oppiva järjestelmä ei pakota klikkailemaan ylimääräistä eikä täyttämään lisätietokenttään perusteluja, miksi jätit tämän biisin välistä. Sen sijaan se seuraa, miten käyttäjä sovellusta käyttää, ja oppii sen perusteella paremmaksi.
”Lämpimän väkevä suositukseni on, että mitä ikinä teetkään duunissa tai muussa elämässä, sinulla on hyvä olla lapsenomaista kiinnostusta tekoälyä kohtaan. Kun ymmärtää, mistä puhutaan, ei ole muiden mielipiteiden armoilla.”
Teksti: Terhi Hautamäki
Kuva: Vuokko Salo
