Harry: ”Minä ostin ensimmäisen radio-ohjattavan veneeni kevättalvella 2018, kun uusikaarlepyyläinen kaveri otti yhteyttä kaikkiin, joita RC-purjehdus voisi kiinnostaa. Tapasimme ensin kuuden kaverin kanssa ja tilasimme kaikille veneet. Seuraavana vuonna harrastajia oli täälläpäin jo kymmenen.”
Ronald: ”Harry innosti minutkin lajiin mukaan. Kun näin syysmarkkinoilla Harryn porukan järjestämän RC-veneiden esityksen, lähdin heti ostamaan itsellenikin venettä. Keväällä sain puhuttua mukaan Håkaninkin. Hän meinasi leikkiä veneellä vain kesämökillään, mutta minä arvasin, että Håkan lähtee heti kilparadallekin.”
Håkan: ”Tässä lajissa yhdessäolo on tärkeää. Ei tätä jaksaisi jatkaa ilman lämmintä yhteishenkeä. On kiehtovaa tavata harrastajia eri ammateista ympäri Suomen. Meistä on tullut kuin iso perhe. Ennen tämän kevään RC-purjehduksen MM-kisoja Ruotsissa olimme entistä tiiviimmin yhteydessä toisiimme, kun teimme yhteisiä matkasuunnitelmia.”
Håkan: ”Meillä on kaikilla kilpapurjehdustaustaa. Minä aloitin purjehtimisen 10-vuotiaana, kun isoveljeni hommasivat minulle optimistijollan. Meripartiolaisissa opin merimiestaidot, navigoinnin ja solmut, mutta kunnon purjehtija minusta tuli kilpailujen kautta. Olen kilpaillut isojen veneiden luokissa SM- ja MM-tasoilla. Viime vuosina minä ja Ronald olemme purjehtineet yhdessä minun veneelläni: minä kipparina, Ronald miehistössä.”
Ronald: ”Tutustuimme Håkanin kanssa 80-luvun alussa, kun minä aloin kunnostaa ensimmäistä purjevenettäni. Olimme venetallinaapureita. Joimme kahvia ja heitimme huulta. Purjehdin sata vuotta vanhalla matkapurjeveneellä yli kymmenen vuotta ennen kuin siirryin kaverin kanssa kilpailemaan pitkällä, puisella Hai-veneellä SM-tasolla. Jäällä purjeen avulla liikkuvalla DN-jääpurrella kävimme MM-kisoissakin kokeilemassa.”
Harry: ”Minäkin olen purjehtinut hiukan isolla veneellä, lähinnä lapsena partiolaisena, mutta en mitään Håkaniin ja Ronaldiin verrattuna. Sen sijaan olen kiertänyt Suomen ja Pohjoismaiden ranking-kisoja purjelaudalla. Se on ympärivuotinen laji, koska talvella laudan alle voi laittaa jääkelkan. Toissa talvena asensin pieniä kelkkoja RC-veneidenkin alle.”
Håkan: ”RC-vene menee jäällä muuten lujaa. Sehän on kuin luistimilla kulkeva Stigan rattikelkka!”
Ronald: ”Radio-ohjattavan veneen ohjaaminen on vaikeampaa kuin ison veneen. Isossa veneessä miehistö säätää purjeita koko ajan, mutta RC-veneissä purjeita pääsee korjaamaan vasta tauolla. Löysimme hyvää purjekangasta, josta olen tehnyt meille pikkuisen paremmat purjeet. Olemme nykyään kaikki kolme Suomen ranking-listan kärkipäässä.”
Harry: ”Kilpailemme tosissamme, mutta kisan jälkeen olemme ystäviä ja autamme toisiamme. Koska kaikki purjehtivat RC-purjehduksessa täsmälleen samoilla veneillä, pystyy heti näkemään, milloin onnistuu tai milloin joutuu tekemään enemmän töitä.”
Håkan: ”Samat periaatteet ja taktikoinnit, jotka pätevät isossa veneessä, pätevät myös RC-veneissä, ehkä vielä tarkemminkin. RC-purjehdus on helppo tapa oppia purjehduksesta ja saada samoja fiiliksiä kuin isojenkin veneiden kisoissa. Ronald: ”Ja kyllä me näytetään ja neuvotaan, jos joku haluaa tulla mukaan harrastamaan!”
Harry: ”Minulle RC-purjehduksessa parasta ovat kilpailutilanteet. On ollut mahtavaa palata kilpailemaan 20 vuoden tauon jälkeen. Kilpaillessa on pakko elää hetkessä, olla tässä ja nyt.”
Håkan: ”Minä saan eniten tyydytystä siitä, jos jotain on mennyt pieleen kisan alussa, mutta pystynkin korjaamaan virheeni ja nousemaan vielä. Vaikka olisit ekalla kierroksella viimeisenä, voit vielä nousta kärkijoukkoon toisella kierroksella! Olen hyötynyt henkisestä kasvustani isossakin veneessä; järki kulkee paremmin, kun adrenaliini ei nouse niin helposti.”
Ronald: ”Aina voi oppia jotain uutta, tässäkin iässä! Minulle parasta RC-purjehduksessa on kuitenkin porukkahenki. Kokoonnumme veneiden kanssa parisen kertaa viikossa ja pidämme yhteyttä WhatsAppissä. Kisojen jälkeen menemme usein yhdessä ravintolaan syömään ja pitämään hauskaa. Kotimatkalla analysoimme, kenen vene juuttui kaislikkoon ja kuka selvisi mahdollisista typeryyksistä voittajana.”
Teksti: Johanna Tilus
Kuvat: Christoffer Björklund
