Naali palaa Suomen luontoon

Viime kesänä Suomessa onnistui kolme naalin pesintää, ja pentuja syntyi yhteensä yhdeksän. Luku saattaa tuntua pieneltä, mutta tapaus on itse asiassa hyvin merkittävä. Viime kesä oli nimittäin kolmas peräkkäinen, kun naalin pentuja syntyi Suomessa. Ennen vuotta 2022 edellisestä pesinnästä ehti vierähtää 25 vuotta.

”Olemme tehneet naalien eteen suojelutyötä ja tukitoimia Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Pitkäjänteisen työn tuloksena kanta on alkanut vähitellen vahvistua”, Metsähallituksen Luontopalveluissa luonnonsuojelun erityisasiantuntijana työskentelevä Jukka Ikonen sanoo.

Norjassa pesintöjä onnistui viime kesänä 64 ja Ruotsissa 72. Pentuja syntyi kolmeen maahan yhteensä 569. Naalin elinalueita – paljakkatuntureita ja tunturiylänköjä – on Ruotsissa ja Norjassa huomattavasti enemmän kuin meillä. Suomessa naalia esiintyy vain Enontekiön ja Utsjoen pohjoisilla tunturialueilla.

Norjalla iso rooli

Naali on Suomessa äärimmäisen uhanalainen. Vaikka se rauhoitettiin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa lähes sata vuotta sitten, kanta ei ole elpynyt entiselleen turkispyynnin jäljiltä.

”Suomen tuntureilta löytyy yli sata vanhaa naalin pesäpaikkaa. Se antaa viitteitä siitä, kuinka paljon naaleja on ollut ennen kannan romahtamista.”

Yksi avaintekijä pesintöjen onnistumisessa on ollut norjalaisten kasvattamat luonnonnaalit. Niitä on siirtoistutettu eri puolille Norjan tuntureita, myös Suomen rajojen läheisyyteen.

”Se, että naali alkaa viihtyä taas Suomessakin, edesauttaa naalin osakantojen yhtenäisyyttä sekä geenivirtaa kannasta toiseen.”

suojelutyötä kesät talvet

Luonnonsuojelun erityisasiantutija Jukka Ikonen koordinoi Metsähallituksessa naalien suojelutyötä. Kenttätyöt keskittyvät kevättalveen ja keskikesään.

”Käymme jo kevättalvella katsomassa, onko naalinpesillä aktiivisuutta. Lisäksi huollamme ruokinta-automaatteja sekä vaihdamme muistikortteja ja paristoja riistakameroihin.”

Tukiravintoa automaateista

Viime vuosina naalien määrään ovat vaikuttaneet ennen kaikkea myyräkannan vaihtelut.

”Naali on erikoistunut myyrä- ja sopuliravintoon, joten niiden määrä vaikuttaa suoraan pesintöjen onnistumiseen. Aikaisemmin määrät vaihtelivat neljän vuoden sykleissä, mutta hyvät sopulivuodet tuntuvat nyt kadonneen.”

Hän kertoo Metsähallituksen Luontopalveluiden järjestäneen syrjäisille pohjoisimmille tunturialueille ruokinta-automaatteja korjaamaan tilannetta.

”Automaateissa on hyvälaatuista, korkeaenergistä koiran kuivamuonaa. Kutsumme sitä kuitenkin tukiruokinnaksi, koska naalit suosivat muuta ruokaa, jos sitä vain on saatavilla. Ne nappaavat mieluiten myyriä ja sopuleita tai vaikka raatoja.”

Yhteisiä hankkeita

Ikonen koordinoi Metsähallituksen osalta pohjoismaista naalihanketta.

”EU:lta saadun hankerahoituksen turvin pystymme kehittämään yhteisiä toimiamme muun muassa naalien DNA-näytteiden keruussa, kanta-arvioissa ja tukiruokinnan kehittämisessä sekä kohdistamaan toimiamme tärkeimpiin rajat ylittäviin osakantoihin.”

WWF valmistelee hankkeen tiimoilta tiedotuskampanjaa, jolla pyritään valistamaan ihmisiä siitä, että kalastajat ja retkeilijät eivät saisi jättää naalin viholliselle ketulle mitään syötävää tuntureille.

”Kettu isompana eläimenä syrjäyttää naalin niiltä alueilta, joissa se itse haluaa asustaa. Jos ketuille on tuntureilla tarjolla lisäruokaa, ne levittäytyvät sinne helpommin.”