Ihmisyyden jaloimpia piirteitä on tehdä toiselle hyvää. Yksi väylä siihen on vapaaehtoistyö. Kansalaisareena, Kirkkohallitus ja Opintokeskus Sivis teettivät maaliskuussa kyselytutkimuksen suomalaisten vapaaehtoistyöstä. Kyselyyn vastanneesta tuhannesta ihmisestä noin puolet oli tehnyt vapaaehtoistyötä viimeisen vuoden aikana. Keskimäärin vapaaehtoistyöhön kului 13 tuntia kuussa.
Rikas ihminen on se, jolla on varaa antaa muille omasta ajastaan tai osaamisestaan.
Pandemiakriisi on herättänyt monissa solidaarisuuden tunteita. Vapaaehtoistyö.fi-verkkopalvelun viime vuonna tekemän kyselyn mukaan 40 prosenttia vastaajista oli aloittanut vapaaehtoistyön korona-aikana. Kyselyyn vastasi 1 400 vapaaehtoista.
Suomessa vapaaehtoistyötä tehdään tavallisesti urheiluseuroissa tai järjestöjen ja organisaatioiden kautta.
Hyvää voi tehdä yksityishenkilönäkin.
Moni kerää vapaa-ajallaan roskia luonnosta, ja korona-aikana rappukäytävät ovat täyttyneet lapuista, joissa tarjoudutaan naapureille kauppa-avuksi.
Myös omaa ammattiosaamistaan voi hyödyntää hyvän tekemisessä.
Esimerkiksi helsinkiläinen parturi Jouko Näivä on leikannut ilmaiseksi kodittomien hiuksia.
Tamperelainen siivooja Auri Kananen, 28, taas siivoaa tuntemattomien koteja ilman korvausta. Hän tekee tapauksista videoita Instagramiin ja TikTokiin.
”Rakastan siivoamista. Ensin siivosin läheisteni koteja heitä ilahduttaakseni. Kun aloin tehdä siivousvideoita, ihmiset pyysivät apuani. Vastasin, että totta kai autan!”
Tämä on yhdistelmä siivoushulluutta ja hyväntekeväisyyttä, Kananen kertoo.
Kananen saa yhteydenottoja ihmisiltä, joilla on taustalla mielenterveysongelmia tai sairauksia. Joskus lapset pyytävät siivousapua vanhemmilleen. Siivottavaksi valikoituvat sotkuisimmat kohteet. Viikkoon mahtuu yksi hyväntekeväisyyskeikka.
Asunnot vaativat jättisiivousta, joka voi viedä jopa 15 tuntia. Yritykseltämme tilattuna se maksaisi noin 600 euroa, hän kertoo.
Kaaoksen keskellä Kananen keskittyy urakkaan ja iloitsemaan kättensä jäljestä. Toisen tilanteeseen ei voi mennä liian syvälle – sen hän oppi vapaaehtoisena kriisipuhelimessa.
Linjan päässä oli monenlaista hätää: yksinäisyyttä, itsetuhoisuutta ja vaikeita ihmissuhteita.
Auttamisen halu kumpuaa siitä, että Kananen on itse saanut apua vaikeassa elämäntilanteessa.
”Nyt kun minulla on kaikki tasapainossa, haluan antaa takaisin muille. Rikas ihminen on se, jolla on varaa antaa muille omasta ajastaan tai osaamisestaan.”
Auttaminen ja kuuluminen ovat ihmisen peruspsykologisia tarpeita. Vapaaehtoistyöllä voi vahvistaa omaa ja muiden tunnetta siitä, että kuuluu osaksi yhteiskuntaa.
Lisäksi auttaminen aiheuttaa tutkitusti mielihyvää niin auttajassa kuin autettavassa. Kanasenkin kohtaamisiin mahtuu pursuavaa iloa, kyyneleitä ja halauksia.
”Se tunne, kun näkee uurastuksen jälkeen lopputuloksen ja asukkaan reaktion, on mahtava. Sitä ei voi ostaa mistään.”
Kanasella on siivouksia sovittuna jo viikoiksi etukäteen. Mitä hän haluaa viestiä työllään?
”Haluan näyttää, että asioita voi muuttaa paremmaksi jo yhdessä päivässä. Eräskin mies sanoi, ettei osaa edes kuvailla, miten hienolta tuntuu, kun kotona mahtuu kävelemään. Se antaa toivoa.”
Teksti: Ella Pesonen
Kuva: Anniina Mannila
